Israelin miehityksen purkaminen on oikeudenmukaista ympäristöpolitiikkaa

Dec 08, 2023

Tue Sumud - Suomen Palestiina-verkostoa, joka työskentelee palestiinalaisten täysien oikeuksien toteutumiseksi sekä muun muassa Suomen tuen päättämiseksi Israelin apartheid-valtiolle. Sumudin verkkosivuilta www.sumud.fi löydät tiedot, miten liittyä tai lahjoittaa järjestölle, sekä linkit Sumudin sosiaalisen median profiileihin.

Tue palestiinalaista vastarintaa ja siirrä rahaa täällä tutkijakollektiiville DecolonizePalestine, jonka tietoon tämän artikkelin viherpesua käsittelevä osio perustuu.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat suuria globaaleja uhkia, joiden vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Globaalissa etelässä ekokriisin syveneminen lisää jo olemassa olevaa eriarvoisuutta. Ekokriisin seuraukset syvenevät myös Palestiinassa, jossa tämän epätasa-arvon lisäksi Israelin sionistinen valtio ja sitä ennen Britti-imperiumi on toteuttanut etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhia.

Ekokriisin myötä yleistyneet vaaralliset helleaallot uhkaavat palestiinalaisten ruokaturvaa ja elinolosuhteita (1). Samaan aikaan Israelin miehitys estää palestiinalaisia hyödyntämästä luonnonvarojaan ja sopeutumasta ekokriisin aiheuttamiin muutoksiin.

Israelin kolonialismi, rasismi ja ympäristörasismi, Yhdysvaltojen geopoliittiset edut ja EU:n energiapolitiikka liittyvät Israelin Gazan ja sen edustan vesien hallintaan. Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan jälkeen länsimaiset poliitikot ilmoittivat haluavansa ehdottomasti, että maakaasun tuonti Venäjältä EU:hun katkaistaan. Tämä lisäsi EU:n kiinnostusta itäisen Välimeren maakaasuvaroja kohtaan (2) ja osa näistä maakaasuvarannoista sijaitsee Palestiinan alueella.

Kun tavoitteena on varastaa tietyn alueen resurssit, tulee valloittajan kehittää tarina, jonka mukaan kyseiset varkaudet ovat hyväksyttäviä. Muuten toiminnan todellinen luonne tulisi esille katsojalle. Ympäristökriisistä puhuttaessa Israelin valtiolla on tarve kehystää politiikkansa viherpesulla ja vihreällä kolonialismilla luodakseen kuulijalle tarinan, joka ohittaa todellisuuden, jonka osa Israelin palestinalaisiin kohdistama kolonialistinen väkivalta on. Tässä tekstissä käsittelemme näitä taktiikoita.

Taktiikoiden tunteminen ja tunnistaminen on elintärkeää ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistämisessä, sillä näiden taktiikkojen avulla voidaan jatkaa ja uusintaa vuosikymmeniä ja -satoja kestäneitä epäoikeudenmukaisuuksia, jotka ovat ekokriisien perimmäisiä syitä (3).

Israelin viherpesu ja vihreä kolonialismi

Viherpesu tarkoittaa ympäristöystävällisyyden teeskentelyä peittelemällä ympäristölle haitallista toimintaa tai siirtämällä huomio pois siitä. Yksi Israelin keskeisistä viherpesuviesteistä on tarina, jonka mukaan israelilaiset “saivat aavikon kukkimaan”. Tosiasiassa Israel saastuttaa palestiinalaisten maita, istuttaa vesitarpeiltaan intensiivisiä vieraslajeja, tuhoaa palestiinalaisten viljelmiä ja “ratkaisee” siirtokuntien vesiongelmia varastamalla palestiinalaisten vedet. Länsirannalla Israel käyttää 73 % vedestä, ohjaa 10 % vedestä laittomiin siirtokuntiin ja myy loput 17 % palestiinalaisille. Israelin vesihallinto onnistui vuosikymmenessä tuhoamaan kokonaisia jokia ja toteuttamaan liiallisella veden pumppaamisella ja keinotekoisella veden ohjailulla vesivarojen uudistuksen, joka on täysin vastoin paikalliselle ekosysteemille hyödyllistä tilaa. (4, 5)

Kolonialistiselle sorrolle tyypillisesti siionistisessa ideologiassa palestiinalaisten oikeus maahan ja veteen kyseenalaistetaan ylimielisillä ja valheellisilla kertomuksilla palestiinalaisten luonto- ja maasuhteesta. Tutkijoiden kollektiivi DecolonizePalestine käsittelee aihetta artikkelissaan, joka käsittelee Israelin harjoittamaa viherpesua ja vihreää kolonialismia. Siionistisessa retoriikassa palestiinalaisten pienviljelijöiden ja beduiinien kerrotaan pilanneen maan ja maaperän epäpätevyydellään. Näiden rasististen väitteiden tarkoitus on historiassa ja nykyisyydessä legitimoida siionististen hankkeiden edistäminen ja näin mahdollistaa palestiinalaisten maiden kaappaaminen. (5)

Kun katsomme Israelin tuhoamaa Gazan alueen historiaa, ymmärrämme, että tämä kärsimys ja puutteen alaisuudessa eläminen ei ole aina ollut normaalitila, vaan aktiivisen resurssien ja ihmisoikeuksien varastamisen tulos. Palestiinan maat ovat olleet alueen hedelmällisimpiä maita, ja alueen viljelijät ovat tuottaneet perinteisillä viljelymenetelmillä suuria satoja. Gaza, jota Israel on pommittanut maan tasalle lokakuusta lähtien, on aikana ennen Israelin kolonialistista sortoa ollut kukoistava ja vauras kauppakaupunki, joka toimi esimerkiksi sitrushedelmien ja vesimelonien kauppapaikkana. Näin oli siihen asti, kun Israel katkaisi ennen niin kukoistavan Gazan kauppasuhteet 1948 Nakban jälkeen. (5)

Nykypäivänä, ilmastokeskustelujen teknologisoituessa, siionistisen ideologian kehittäjät ovat muokanneet käsityksiä siitä, kenellä on oikeus maahan ja resursseihin puhumalla siitä, kuka parhaiten torjuu ilmastonmuutosta ja näyttää tien vihreän teknologian utopiaan (5). Israelia usein mainostetaan vihreän teknologian osaajana ja vesiasiantuntijana samaan aikaan, kun valtio ei myönnä lupia palestiinalaisten infrastruktuurin rakennushankkeisiin, ja on jo vuosikymmeniä estänyt Gazan vesijärjestelmän uusimisen kieltämällä laitteiden maahantuonnin (6).

Israel estää aktiivisilla toimilla palestiinalaisten uusiutuvan energian käyttöönoton ja ulkomaisten avustusten vastaanottamisen tuhoamalla esimerkiksi lahjoituksena saatuja aurinkopaneeleita (7, 8). Israel mainostaa usein myös jäteveden kierrätysteknologiaa, samaan aikaan kun noin puolet vedenkierrätysprosessin sivutuotteena syntyvästä lietteestä kaadetaan suoraan Välimereen (9). Estämällä polttoaineen tuonnin Israel vaikeuttaa Palestiinan perusterveydenhuollon palveluiden ylläpitämisen lisäksi myös jätevedenpuhdistamoiden ja vedenjakelulaitosten ylläpitämistä (5).

Israel käyttää luonnonsuojelualueiden perustamista kolonialistisena taktiikkana samalla lailla kuin eurooppalaiset siirtomaa-asuttajat käyttivät luonnonsuojelualueiden ja puistojen perustamista kolonialistisena keinona mustien ja alkuperäiskansoihin (11) kuuluvien ihmisten maiden varastamiseen Amerikassa. Historia toistaa itseään nykypäivänä, kun eri valtiot, esimerkiksi Pakistan, kompensoivat hiilidioksidipäästöjään ostamalla “luonnonsuojelualueita” Afrikan mantereelta (10). Näin kapitalismi tarjoaa vihreään siirtymään ratkaisuksi jälleen kerran rasistista toimintamallia, jossa hiilibudjettien nimissä Afrikan mantereella asuvilta ihmisiltä varastetaan maat, jotta Pakistanissa valmistettujen länsimaalaissa käytettävien kulutustuotteiden päästöt voidaan “kompensoida”.

Miten Israel käyttää samaa kolonialistista taktiikkaa? Israel on perustanut 70 “kansallispuistoa” miehitetyille alueille. Luonnonsuojelualueiden perustaminen on merkinnyt paikallisten palestiinalaisten asukkaiden maanviljelyn ehdotonta kieltämistä ja usein myös paikallisten kasvilajien tukahduttamista kuivaan ilmastoon sopimattomilla ja vesisyöpöillä vieraslajeilla. Usein “kansallispuiston” perustaminen tarkoittaa myös israelilaisten uudisasukkaiden asuntojen rakennusprojektien aloittamista. Kun uudisasukkaiden asunnot on saatu rakennettua, alueita on kaavoitettu luonnonsuojelualueista takaisin asuinalueiksi. Israel käyttää puiden istutusta myös keinona peittää tuhoamiensa palestiinalaiskylien jäännökset. (5)

EU tukee energiapolitiikallaan Israelin miehitystä ja palestiinalaisten kansanmurhaa

Monet valtiot mieltävät maakaasun siirtymävaiheen energiaksi, koska sen päästöt ovat 40 % pienemmät kuin kivihiilen (12). Tarkastelemalla sitä, miten Israelin ja Palestiinan maakaasuhankkeet etenevät, voi hahmottaa sitä, miten uudet fossiilienergialöydöt rikastuttavat kolonialistista valtiota riippumatta siitä, kumman maalla kaasuesiintymä on.

Vuodesta 1967 lähtien Israel on estänyt Palestiinaa hyödyntämästä omia öljy- ja kaasuvarantojaan. Jo vuonna 1999 Palestiina löysi merialueiltaan merkittävän maakaasuesiintymän, jonka toivottiin tuovan alueelle kaivattuja resursseja. Arvioiden mukaan Palestiina olisi voinut saavuttaa energiaomavaraisuuden lisäksi valtion velan poismaksun hyödyntämällä omia maakaasuvarantojaan (16). Näin ei käynyt, sillä Israel asetti rajoituksia, jotka estivät paikallisten maakaasuprojektien kehitystyön Gazan merialueella. Israel otti maakaasuvarantojen ylläolevat vesialueet haltuunsa ja myi tuotantoluvat suurelle brittiläiselle öljy- ja kaasuyhtiölle, joka on nykyään Shellin omistuksessa. Tämän lisäksi israelilaiset ja amerikkalaiset kaasuyhtiöt ovat myös laittomasti varastaneet Palestiinan maakaasuvarantoja sekä tuhonneet niitä (24). Edellä kuvatulla politiikalla Israel jatkaa Palestiinan sitomista energiariippuvuuteen. Energiariippuvuus on Israelin kolonistalistisen politiikan kannalta tärkeää, koska korkeilla energiakuluilla Israel saa tulojen kerryttämisen lisäksi ylläpidettyä Palestiinan rakenteellista kauppavajetta ja näin kurjistettua Palestiinan taloutta (13, 24). Kauppavaje syntyy kun globaalin pohjoisen monikansalliset suuryritykset vievät matalan jalostusasteen resursseja pois globaalista etelästä. Tässä kohtaa Israel, USA ja Britannia vievät jalostamatonta maakaasua Palestiinasta pois, jonka jälkeen Israel myy jalostettuna vientituotteena maakaasun takaisin Palestiinaan. Näin jalostuksessa syntyvä arvonlisäys rikastuttaa globaalia pohjoista ja kauppavaje syvenee Palestiinassa.

Maakaasun löytämisen jälkeen Israel on puolestaan varmistanut nopeasti energiaomavaraisuuden sekä aloittanut USA:n tukemana selvitystyön, miten Israel voitaisiin nostaa alueelliseksi energiakeskukseksi. Israelin valtion asema energiantoimittajana on yksi keino taloudellisesti lähentyä Egyptin ja Jordanin kanssa paikallisten ihmisten ja poliitikkojen vastustuksesta huolimatta. Maakaasukauppoja tekemällä Israel on normalisoinut suhteitaan naapurivaltioihin, ja vaikka Jordanin parlamentti äänesti Israelin kanssa tehtävää maakaasusopimusta vastaan vuonna 2017, Israelin samana vuonna toteuttamien sotarikosten, pakkosiirtojen ja kansanmurhien jälkeen, tämä ei ole estänyt kaasutoimitusten aloittamista. (13)

Vuonna 2019 Palestiinan, Israelin miehittäjävaltion ja naapurimaiden aluevesiltä löydettiin Leviathaniksi nimitetty 524 miljardin dollarin arvoinen maakaasu- ja öljyesiintymä (12, 28). Mitä maakaasun kohdalla tämän jälkeen tapahtui? 2022 USA ja EU solmivat Israelin kanssa kolonisoivan aiesopimuksen maakaasun tuonnille Israelista (16, 17), ja lokakuussa 2023 Israel myönsi 12 lupaa kuudelle eri yritykselle (18) maakaasun etsintään Välimeren rannikolle. Näihin yrityksiin kuuluvat mm. BP, ENI, Dana Petroleum, SOCAR ja NewMed Energy (18, 19). Israel ja fossiiliyhtiöt, jotka hyödyntävät ja varastavat Palestiinan maakaasuvarantoja, tekevät suuria taloudellisia voittoja. EU:n Israelin kanssa sopimilla maakaasusopimuksilla on merkittävä rooli kansanmurhan tukemisessa. Eurooppalaiset ja kansainväliset yritykset, jotka ostavat maakaasua Israelin jakeluverkostosta, tukevat sotarikoksia (24), miehitystä ja Israelin toteuttamaa palestiinalaisten kansanmurhaa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, useat länsimaat ilmoittivat halustaan rangaista Venäjää. Länsimaat pyrkivät asettamaan venäläisen kaasun kauppasaartoon ja pyrkivät löytämään tapoja vähentää energiariippuvuuttaan Venäjästä (26). Israelin viesti EU:lle on ollut se, että se tarjoaa "luotettavaa energiaa" ja näin vaihtoehdon Venäjän myymälle energialle. Uudet maakaasusopimukset Israelin kanssa tukevat palestiinalaisten kansanmurhaa (12). Israel on vuosien ajan käyttänyt raakaa väkivaltaa palestiinalaisia kalastajia kohtaan (15) varastaessaan Gazan vesialueilla sijaitsevaa maakaasua. Samanlainen EU:n hiljaisen hyväksynnän poliittinen linja, joka normalisoi Israelin poliittista asemaa, näkyy myös veteen liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan, että EU olisi tukenut paikallisten palestiinalaisten oikeutta veteen (20), se on tarjonnut erilaisia teknisiä ratkaisuita “veden niukkuuteen” (21) eikä ole ottanut kantaa Israelin harjoittamaan apartheid-politiikkaan, joka on vesipulan syy.

Erilaisilla epäinhimillistämisen taktiikoilla kolonialisoija pyrkii normalisoimaan kolonisoinnin kohteena olevan kansakunnan tai ihmisryhmän tappamista ja oikeuttamaan maiden ja resurssien varastamista. Kriittisen eläintutkimuksen verkosto Critical Animal Studies Network käsitteli aihetta laajasti blogitekstissään (14). Palestiinan maakaasun kohdalla, kuten niin monen muun Länsi-Aasiassa sijaitsevan valtion resurssien varastamisen kohdalla, kolonialismia harjoittavat tahot ovat kehystäneet toimintansa terrorismin vastustamiseksi. Samalla lailla kuin Israel on perustellut länsimaiden medioille sairaaloiden ja siviilien pommittamista nimeämällä ihmisten kodit ja sairaalat Hamasin tukikohdiksi, USA on kieltäytynyt solmimasta maakaasun vientisopimusta Palestiinan kanssa vedoten siihen, että maakaasukaupoista saatuja rahoja voitaisiin käyttää “terrorismin tukemiseen” (12).

Israelin ympäristötuhoisan politiikan loppu on oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa

Palestiinalaiset ympäristöjärjestöt ovat pitkään arvostelleet kansainvälisten ilmastofoorumien epäpolitisoivaa retoriikkaa, jonka tavoite on tarjota pelkästään teknologisia ratkaisuja ympäristökysymyksiin, joiden perimmäinen syy on Israelin ja sitä rahoittavan USA:n ympäristötuhoisa kolonialistinen politiikka (22). Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on tunnistanut kolonialismin ilmastokriisin nykyisenä ja historiallisena juurisyynä (23).

Israelin siionistisen valtion kolonialistisen politiikan tavoite on vahvistaa USA:n ja länsimaiden ylivaltaa Länsi-Aasian alueella. Israelin toteuttamaa ja USA:n tukemaa energiapolitiikkaa ja ympäristötuhoa tarkastelemalla ymmärtää, että Israel on osa maailmanlaajuista kolonialistista järjestelmää (27), joka on suunniteltu raaka-aineiden, kuten fossiilisen energian, louhimiseen globaalin pohjoisen tarpeisiin. Samalla se pyrkii suurten globaalin pohjoisen kuluttajamarkkinoiden luomiseen ja matalan lisäarvon tuotannon ulkoistamiseen. Kolonialistisella järjestelmällä, joka epäonnistuu taloudellisen ja ekologisen vakauden ja hyvän elämän tarjoamisessa suurimmalle osalle ihmisistä, ei voida ratkaista mitään globaaleja ongelmia.

Palestiinalaisten oikeuksista ja ympäristökriisiin ratkaisujen löytämisestä puhuttaessa ei ole toista yhtä perustavanlaatuista näkökulmaa näihin kysymyksiin kuin maa – ja se, kuka hyödyntää sen resursseja. Kun katsomme historian kukoistavaa Palestiinaa ja valtavaa hedelmäaittaa, jonka Israel on hävittänyt maita saastuttamalla, vedet varastamalla ja vesisyöpöillä vieraslajeilla, ymmärrämme, että tämä kyseinen toiminnan logiikka uhkaa sekä paikallisella tasolla että globaalilla tasolla ruokaturvaa ja ihmisten oikeutta hyvään elämään. Tärkeintä oikeudenmukaisessa ympäristöpolitiikassa on Israelin miehityksen purkaminen ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeus veteen, maahan ja resursseihin.

Vastarinnassa palestiinalaisten oikeuksien puolesta ei ole kyse vain palestiinalaisten oikeuksista, vaan myös ihmisoikeuksista ja oikeudesta turvalliseen elinympäristöön, joita kolonialistinen sorto ja kapitalismi uhkaavat globaalilla tasolla. Globaalin etelän resurssit, olivatpa ne Palestiinassa, Kongossa, Sudanissa tai Armeniassa, valjastetaan paikallisyhteisöjen kuolemaksi koituviksi aseiksi rikkaimpien valtioiden ja rikkaan poliittisen eliitin taloudellisten voittojen nimissä. Taistelu oikeudenmukaisen resurssien jaon puolesta on yhteinen vapautumistaistelu.

Debt for climate Finland

Discussion about this post